Täällä podetaan pientä morkkista. Tai ei kovin pientäkään, niin harvakseltaan on tullut blogattua viime aikoina.
Viikot ilman vapaapäiviä ja paljon uuden opettelua töissä ovat pitäneet huolen, ettei virtaa yksinkertaisesti riitä. Kun pitäisi pyykkiäkin pestä, ruokaa laittaa ja Miehen kanssakin kommunikoida jotain järkevää työpäivän jälkeen. Juuri ja juuri näihin perusjuttuihin ovat rahkeet riittäneet, eikä yhtään enempään...
Miten sitä sitten pärjää ilman että pää poksahtaa, kun tähän karuselliin pistetään mukaan vielä pari muksua?? Ihan oikeesti, näin yli kolmekymppisenä (ylläripylläri niille lukijoille, kenelle ei vielä ole paljastunut :D) tällaisia miettii jo ihan vakavissaan.
Jos nyt jo tuntuu, että elää ruuhkavuosiaan, silmäpussit laahaa polvissa ja koti sekä parisuhde ovat vähän hujanhajan, mites sitten kun huolehtia pitäisi pienemmistäänkin?
Pakko kai se on vain luottaa siihen, että kaikkeen tottuu ja nykyiset jo ihan hyvät organisointitaidot voivat kehittyä tästä vielä supersankaritasoisiksi ihmekyvyiksi. Tai jotain...
Ja okei, opiskelu, saman aikainen (kahdessa tai kolmessakin) työssä käynti ja uuden ammatin opettelu OVAT rankkaa settiä.
Täytyy vaan toivoa, että eilen Miehen kanssa puheeksi tullut kesämökki olisi joku kaunis päivä tosiasia ja olisi pakopaikka, jonne voisi karata aina tarpeen tullen kiirettä ja sitä kuuluisaa hamsterin juoksupyörää...
Rentouttavaa helatorstaita hei kaikille!
Kuvat We<3it.
No niinpä! Ihan samaa mietin usein kyllä itsekin, kun hädin tuskin saadaan tämä kahden aikuisen talous pyörimään (tai ainakaan pysymään siistinä ;)), niin mitäs sitten lapsen tai parin kanssa?!
VastaaPoistaToisaalta, uskon, että asiat löytävät siinä tilanteessa myös uuden prioriteettijärjestyksen, ja kenties sitä vaan oppii sanomaan myös "ei" helpommin kaikelle ekstratyölle tai muulle, mitä ainain itse herkästi nyt vielä suostun tekemään...
Kiitos ihanasta blogistasi! Kun on kiire, ei mikään ihmekään, ettei blogikirjoituksia putkahtele samaa tahtia! Lukijoissa varmasti ymmärrystä piisaa :)
Et usko Elena miten pelastit mun päivän kommentillasi. Kiitos!
VastaaPoistaToi on kyllä totta, asiat ihan varmasti muuttaa arvojärjestystään, kun kuvaan tulee mukaan lapset ja perhe.
Ja mitä tulee "ei:n" sanomiseen, olin tänään itse viimeistä päivää töissä viikonlopputyössäni, jihuu! Niin mahtava fiilis, vain yksi työ enää tästä eteenpäin ja vapaat viikonloput, ihan mah-ta-vaa!!
Josko nyt olisi enemmän aikaa ja voimia blogatakin, maailman parhaimmille lukijoille! <3