Täällä podetaan pientä morkkista. Tai ei kovin pientäkään, niin harvakseltaan on tullut blogattua viime aikoina.
Viikot ilman vapaapäiviä ja paljon uuden opettelua töissä ovat pitäneet huolen, ettei virtaa yksinkertaisesti riitä. Kun pitäisi pyykkiäkin pestä, ruokaa laittaa ja Miehen kanssakin kommunikoida jotain järkevää työpäivän jälkeen. Juuri ja juuri näihin perusjuttuihin ovat rahkeet riittäneet, eikä yhtään enempään...
Miten sitä sitten pärjää ilman että pää poksahtaa, kun tähän karuselliin pistetään mukaan vielä pari muksua?? Ihan oikeesti, näin yli kolmekymppisenä (ylläripylläri niille lukijoille, kenelle ei vielä ole paljastunut :D) tällaisia miettii jo ihan vakavissaan.
Jos nyt jo tuntuu, että elää ruuhkavuosiaan, silmäpussit laahaa polvissa ja koti sekä parisuhde ovat vähän hujanhajan, mites sitten kun huolehtia pitäisi pienemmistäänkin?
Pakko kai se on vain luottaa siihen, että kaikkeen tottuu ja nykyiset jo ihan hyvät organisointitaidot voivat kehittyä tästä vielä supersankaritasoisiksi ihmekyvyiksi. Tai jotain...
Ja okei, opiskelu, saman aikainen (kahdessa tai kolmessakin) työssä käynti ja uuden ammatin opettelu OVAT rankkaa settiä.
Täytyy vaan toivoa, että eilen Miehen kanssa puheeksi tullut kesämökki olisi joku kaunis päivä tosiasia ja olisi pakopaikka, jonne voisi karata aina tarpeen tullen kiirettä ja sitä kuuluisaa hamsterin juoksupyörää...
Rentouttavaa helatorstaita hei kaikille!