Ajattelin pelata varman päälle ja pitää huolen, ettei
hyvä onneni vain pääse kääntymään edes tänään.
Niinpä olen viettänyt koko päivän sängyssä :D Näin riskit on minimoitu olemattomiksi ja mitään kovin järkytävää ei oikein millään voi sattua.
En ole aikaisemmin varmaan tullutkaan maininneeksi, että minulla on yksi aika ilmiömäinen kyky. Pystyn nimittäin nukkumaan aivan uskomattomia määriä, jos vain saan siihen tilaisuuden. 14 tuntia on meikäläiselle ihan vaan pala kakkua! Ja tätä ei edes tapahdu mitenkään kovin harvoin :D
Ja nyt täällä vaihdossa ollessa siihen on ollut mahdollisuus normaalia useammin, kun en ole käynyt töissä, eikä kouluakaan ole ollut ihan jokaisena arkipäivänä. Joten arvata saattaa, että olen käyttänyt tilaisuuden hyödykseni!
Talvisin unen tarpeeni vain kasvaa, kun valoa ei ole nimeksikään. Kesällä sitten onkin ihan eri vireystila, eikä nukkuakaan malta aamuisin kovin pitkään.
Meillä on myös onneksi Miehen kanssa molemmilla yhtäläinen heikkous pitkään nukkumiseen, joten meillä nautiskellaan aina silloin tällöin yhdessä myöhäisistä herätyksistä.
Mutta yksi asia, johon olen törmännyt usein ja jota olen alkanut pohtia enemmänkin viime aikoina, on se miten monet muut ihmiset suhtautuvat pitkään nukkumiseen. Sitä jostain kumman syystä kun pidetään aikamoisenkin huonona piirteenä ja paheksuttavana asiana.
Vai olenko aivan väärässä, jos väitän että usein paljon nukkuvaa ihmistä pidetään jotenkin laiskana ja saamattomana? Eihän se nyt ole mistään kotoisin, jos et ole aikuisena ihmisenä kukonlaulun aikaan ylhäällä ja siivonnut koko huushollin, tehnyt juoksulenkkiä ja leiponut sämpylöitä jo ennen kuin koko muu kaupunki herääkään.
Ja siitähän nyt kuuluu tottakai potea kamalan huonoa omaatuntoa jos koko päivä on mennyt hukkaan ihan vaan makoillessa tai saati jos olet ollut keskellä päivää unten mailla! Täytyyhän nyt vähintään olla oikein kunnolla kipeä, ennen kuin tunnustaa moista tehneensä.
Mutta mikä kumma tässä ajattelutavassa on, että lepäämistä ja unta pidetään sellaisena ylellisyytenä, ettei siitä saa nauttia, vaikka joskus olisi jopa aikaakin?? Kuitenkin hyvä uni ja lepo vaikuttaa ihan valtavasti ihmisen hyvinvointiin, jaksamiseen ja aikas tavalla mielialaankin.
Se kuitenkin on ihan tavallista ja kulunut virsi, kuinka väsyneitä me ollaan ja kuinka huonosti on taas nukuttu. Näin saa ja kuuluukin olla, sitten kuuluu siihen suureen massaan ja on yksi muista...
Niinpä olen päättänyt, että mieluummin kuuntelen omaa kehoani, joka selvästi kertoo jostain, kun unta kerran riittää ja paljon. Opettelen vaikka vähitellen olemaan miettimättä, mitä muut siitä ajattelevat, että nukun pitkin päivää ja nousen vasta sitten kun siltä tuntuu, en silloin kun on
soveliasta.
Ja kuten
olen maininnut, että niin paljon kun nautinkin nukkumisesta, olen ajoittain kärsinyt nukahtamisongelmasta. Olen ollut kuitenkin niin onnekas, että olen voinut venyttää unta sieltä toisesta päästä ja herätä vasta myöhemmin.
Kohta tämä ylellisyys kuitenkin loppuu ja on löydettävä konstit saada siitä unen päästä kiinni ajoissa, ettei univelka kerry liian suureksi. Kummasti kun väsymys tekee meistä aikuisistakin hermostuneita ja ärripurreja, eikä kukaan halua sellaisen kanssa olla.
Pidetään siis hyvää unta arvossaan ja nukutaan pitkään jos itsestä siltä tuntuu!
Kuvat We<3it.
Ps. Kuinka monella muuten teistä on tapana
palkita itsensä päikkäreillä? Miksi sekin täytyy olla palkinto jostain?? Unta kuulaan, jos kroppa sitä kaipaa <3
