Uudenvuoden hujakoilla tuli lupausten sijaan asetettua muutamia
tavoitteita itselleni. Ja ajattelin päivittää vähän, miten hyvin tavoitteisiin on näin muutaman kuukauden aikana päästy.
Treenaamaan halusin niin aktiivisesti, kuin mahdollista. Ja ihan olen itsenikin yllättänyt, kun tiiviistä tahdista työharjoittelussa huolimatta, olen saanut mahtumaan neljä treeni kertaa per viikko. Hyvä minä!
Syömiset on vähän kiikun kaakun. Parempaan suuntaan on menty ehdottomasti, mutta jotenkin en ole halunnut/saanut itseäni pistettyä kovin tiukille terveellisen ja proteiinipitoisen ruokavalion suhteen.
Ei vaan ole tehnyt mieli pingottaa. Jos on pitkän työpäivän jälkeen tehnyt mieli jotain hyvää (=epäterveellistä), niin sen olen itselleni suonut. Ja heti on vanne pään ympärillä hellittänyt.
Mukavampi ihminen olen ainakin ollut omasta mielestäni. En ollenkaan niin kireä kuin viulunkieli tai hermostunut kun ei kaikki menekään niin kuin suunnittelin. Vai pitäisköhän tätä vielä kysyä Mieheltä..? :D
Ja mitä tulee opiskeluun ja uran rakentamiseen, niin aikas hyvin pyyhkii. Koulun penkkiä ei enää tarvitse luentojen muodossa kuluttaa ja viimeisenkin työharjoittelun suorittaminen ratkesi, kun otin härkää sarvista.
Nyt on siis loppuvuosi aikaa hoitaa lopputyö kunnialla päätöksen, niin homma on paketissa jouluun mennessä. Tuntuu jotenkin...kevyeltä. :)
Nukkumisongelmatkin ratkesivat kuin itsestään heti kun pääsin Miehen viereen koisaamaan. Ei tarvittu luontaistuotteita eikä muitakaan vippaskonsteja, vaan se tuttu ja turvallinen oma puolisko.
Uni alkaa painaa silmäluomia täällä päässä jo ilta yhdentoista maissa ja unta ehtii kertyä seitsemän tuntia. Ainakin parannus aikaisempaan, vaikka vieläkin vois tietty nukkua vähän enemmän.
Mikä lienee syynä, mutta en osannut odottaa, että näin tyytyväinen olisin itseeni, juuri nyt kun on aikamoinen hässäkkä päällä harjoittelun takia.
Tarvis vaan muistaa, että kuka sitä sitten luottaa itseensä ja siihen mitä voi saada aikaan, jos ei sitä itse tee..?
Kuvat We<3it
