Vähän parempaa kahvia

Aloitin sunnuntain hyvän maitokahvin ja uusimman Olivian kanssa. Lehdessä silmiini osui artikkeli, jota lukiessa nyökyttelin ja totesin mielessäni samaa mieltä!

Artikkelissa todetaan, että kahvista on tullut herkkua. Niin on! nyökyttelen taas.

Olen itse myöhäisherännäinen kahvinjuoja. Annoin periksi vasta aloittaessani toisen kerran opiskelut, eli kolmisen vuotta sitten. Tammikuussa alkaneet opinnot, aikaiset synkät talviaamut ja keskittyminen moneen uuteen asiaan ei enää onnistunut ilman kofeiinistarttia.

Mutta jos olenkin tajunnut kahvin nautinnot vasta nyt, olen sitäkin nirsompi sen suhteen. Alkuun mikä tahansa sumppi meni silkkaa tietämättömyyttäni. Kunhan kaatoi tarpeeksi maitoa, litkun sai kurkusta alas.

Jonkin ajan kuluttua saimme kotiin ensimmäisen Bialettin espressokeittimen, jolla sai myös vaahdotettua maidon. Entiseen ei ollut paluuta. Olihan hyviä erikoiskahveja tullut juotua Italian reissuilla ja kotimaan kahviloissakin, mutta koskaan en kuvitellut, että niistä voisi nauttia omassa kodissakin.

Pahana aamutorkkujana ei aina aamuisin kuitenkaan olisi ollut aikaa vääntää sen erikoisempaa kahvia ja päätin panostaa perinteiseen kahvinkeittimeen. Siitä kerroin aikoinaan tässä postauksessa.

Ja edelleen mennään maidolla ja Löfbergs Lilalla. :)

Kahviaamuni saivat ihan uuden merkityksen vielä kertaalleen, kun satuin poimimaan kaupassa ostoskoriini Valion kahvimaitoa. Ero on niin huomattava, etten suostu enää juomaan kahviani rasvattomalla maidolla, kuin äärimmäisessä hädässä. Ja jos nyt joku pyytäisi lehtihaastattelu-tyylin kertomaan, mitä jääkaapistani löytyy aina, tämä sisältyisi listaan.

Nyt tosiaan tiedän, että kahvi voi olla todellista herkkua. Ei vain kiireessä huiviin kiskaistu piristysruiske, vaan (järkyttävä klisee, pahoittelut :D) keino tehdä arkiaamuista hitusen enemmän juhlaa.

Ainut huono puoli on, ettei enää kieltämättä tee mieli ottaa kuppia kahvia työpaikalla tai huoltoasemalla. Se ei vaan enää maistu hyvälle, vaan itse asiassa hirvittävälle kuralle.

Itselläni on vielä pitkä matka kunnon kahvihifistelijäksi, joka jauhattaisi kahvinsa erikoisliikkeissä tai hankkisi kotiinsa koneen, joka tekisi kahvin juuri oikealla yhdeksän barin paineella. Mutta silti mielestäni kahvia ei tarvitse ryystää suomalaiseen tapaan hampaat irvessä ja mahanpuruista kärsien. Siitä saa myös nauttia.

Löfbergs Lila -kuvat lainattu täältä.