Pieleen mennyt paplarioperaatio

No nyt ehdin vihdoinkin kertoa lupailemastani hiusten kiharrus -kokeilustani! Ja aika hulvatonta menoa on taas luvassa, mikä ei ole mitään uutta kun on kyse meikäläisen hiuskokeiluista :D

Seurattuani muutamia blogeja viime aikoina, törmäsin taas yhteen uuteen tapaan tehdä kiharoita, tällä kertaa se juttu oli, että samalla pitäisi hiuksiin saada myös tuuheutta, mikä ainakin itsellä jää muita konsteja käyttämällä vain haaveeksi.

Joten, ei muuta kuin toteuttamaan ja kokeilemaan! Ei tarvittu kuin "norsun kärsä" ja kasa papiljotteja. Kyllä, kuulitte oikein. :D Mitä sitä ei olisi valmis kokeilemaan upeitten kiharoiden aikaan saamiseksi.

Eli yksinkertaisesti ideana on pyörittää märät hiukset papiljotteihin ja iskeä tämä hiustenkuivaajaan kiinnitettävä lämpöhuppu päähän.

Voin kertoa, että ensin Miehen kasvoilla oli järkyttyneen epäuskoinen ilme, jonka jälkeen hän jo kierikin lattialla ulvoen vedet silmissä. Juu ei mikään niin koominen näky, eipä :D

Ihan oikeasti olen itse asiassa huppuun oikeinkin tyytyväinen! Kiitos S, kun sen mulle hommasit, tulee käytettyä jatkossakin. Kädet nimittäin jäävät vapaaksi ja samalla luonnistuu niin aamiaisen nauttiminen, lehden luku kuin vaikka kynsien lakkaaminen. Tai bloggaaminen! :D

Tämä ei siis ollut se otsikonkin enteilemä pohjanoteeraus, vaan ne papiljotit!

Löysin nimittäin kaapin perältä pussillisen sinisiä tarrapapiljotteja, jotka iloisesti väkersin hiuksiini. Vähän ehkä kummastelin, että mites niissä nyt oli niin valtavasti irtohiuksia viime käyttökerran jäljiltä...

Eihän ne pirulaiset lähteneet yksikään ilman kaksin käsin repimistä tukastani irti! Muistikin virkistyi kummasti ja pieni déjà vu puski kylmän hien kanssa pintaan, kun tajusin, että tässä tilanteessa ollaan oltu hei ennenkin. Voi veljet...Arvatkaa paljonko oli kiharoista tietoa sen repimisen jälkeen, saati montako hiusta oli vielä jäljellä?

Mutta antaisinko näin helposti periksi? Not gonna happen. Mars kemikalioon taas ja samettipintaisia paplareita paketillinen kiitos. Eivät varmasti tarttuisi kuin erikeeper hiuksiin ja upeat kiharat onnistuisivat varmasti...eiku?

Eikös niistä mokomista irronnut ihan älyttömästi pienen pientä nukkaa. Ja siis tällä hetkellä olin jo valmistautumassa ystäväni komekymppisten juhlintaa varten, eikä ollut itku kaukana.

Ei muuta kun imuri käteen ja imuroimaan pailjoteista irtokarvat veks! :D Ja johan taas nauratti.

Siinä kaikessa hässäkässä vaan hiukseni ehtivät kuivua, kun ohjeistukessa nimen omaan neuvottiin, että hiusten pitää olla märät ja niidn kuivatus hupulla takaa hyvin säilyvät kiharat. 

Joten liekö tämä ollut syynä vai huono muotoilusuihke vai omat peukalot keskellä kämmeniä, mutta niin vain tukka oli ja pysyi suorana kuoriuduttuani paplareista.

Nopea mietintähetki, lukittautuminen kylppäriin ja Miehelle porttikielto sinne sekä tuttu ja turvallinen kiharrin käteen. Pitkin päätä se tukka oli sitten niin kuin aina ennenkin, eikä kuohkeudesta ollut tietoakaan.

Mutta voitte olla varmoja, etten lannistu, eeeeeeen ikinä!! Uutta yritystä putkeen, kunnon muotoilutuote on jo katsottuna ja päätin ettei kiharoiden treenaus kaipaa toisia juhlia. Voihan kiharat laittaa (jos ne vaan siis onnistuvat) vaikka vapaapäivänä.

Lupaan laittaa jatko-osan tulemaan, kunhan olen vähän lepuuttanut hermojani katastrofaalisen kihara-episodin jälkeen. Loppukevennykseksi vielä huppukuva...jossa ei tooOdellakaan ole meikäläisen hikinen nassu ;D

Juu mutta ihan tuolta näytin minäkin. Eikä lopputuloksena edes yhtä kiharaa. Kiitti vaan! :D