Vastaus on helppo. Olen super tyytyväinen enkä ole katunut päätöstäni sekuntiakaan! Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö minulla olisi valtava ikävä Miestäni esimerkiksi, mutta sen kestää kun voi toteuttaa yhden suurimmista haaveista koskaan.
Itselläni ei ole koskaan ollut tarvetta pyöritellä tuota otsikon kysymystä, vaan lähtö on ollut itsestään selvä. Eniten harmittaa nyt tänne päästyäni, etten ole lähtenyt jo paljon aikaisemmin ja vaikka pariinkin otteeseen!
Vietettyäni täällä vieraassa maassa nyt muutamia viikkoja, mielessäni on vain vahvistunut tunne, että vielä jonain päivänä haluan asua ja elää Miehen kanssa ainakin joitain vuosia muualla kuin Suomessa. Se on kokemus, jonka haluaisin elämäni aikana kokea.
Nytkin enemmän huolestuttaa meneekö puoli vuotta täällä liiankin nopeasti. Olisiko sittenkin pitänyt tulla kokonaiseksi lukuvuodeksi? Niin paljon nautin uuteen kulttuuriin tutustumisesta ja siitä kansainvälisestä ilmapiiristä, joka täälläkin vallitsee.
Ja nyt ei pidä ymmärtää väärin ja saada liian ruusuista kuvaa. Hetken aikaa toki täälläkin tuntuu kuin olisi lomamatkalla ilman arjen huolia ja niitä tylsiä rutiineja. Sen kun juhlii vaan ja pitää hauskaa, ehkä vähän opiskelee siinä sivussa. Mutta ei se ihan näin ole.
Arki tulee vastaan on se maa mikä tahansa. Rahaa kuluu ja budjetti paukkuu, kun kaikki on hankittava vaikkapa pyykinkuivaustelineestä ja leivinpaperista lähtien. Ja itseäni ainakin tunnollisena opiskelijana stressaa kouluhommat täälläkin niin, että juhlimiset jää viikolla tyystin, kun seuraavana aamuna kello soittaa 6:30.
Joten jos mietit opiskelijavaihtoon lähtemistä ulkomaille - älä enää mieti, vaan lähde. Onpahan ainakin kiikkustuolissa sitten jotain muisteltavaa. Kyllä niitä töitä ehtii tekemään, lapsia saamaan ja taloja rakentamaan. Muistot ovat niitä asioita, jotka kantavat kauas - materia ei niinkään.
Kiitos vielä Kuppiksen Tytskälle kysymyksestä! Toivottavasti kauppa käy ;)
Kuvat We<3it
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! Jätä kommentti, kysymys tai vaikka vain terkkuja.
Vastailen mahdollisimman pian!
-Johanna-